Vain parin viikon onnen jälkeen alkoi kaikki mennä alamäkeen. Joy sai yllättävän puhelun mieheltä, jonka hän oli jo melkein onnistunut unohtamaan, vaikka vaikeaa se oli ollut. Langan toisessa päässä oli Bruno. Bruno ilmoitti, että hänellä oli jotain tärkeää asiaa, ja että hän tahtoi tavata Joyn.

Joy pyysi Brunoa saapumaan heille, sillä Keijo oli töissä. Parin seuraavan tunnin aikana mies selitti, miten hän ei saanut Joyta mielestään. He päättivät kuitenkin, ettei heistä voisi tulla mitään, sillä vaikka Joy olikin romantiikka tavoitteinen, ei hän rupeaisi pettämään miestään. Lähdön hetkellä Bruno kuitenkin kuiskasi hiljaa Joyn korvaan. "Muista, että minä olen täällä sinua varten".

Seuraavina päivinä Joyn mieli täyttyi uudelleen rakkaudesta Brunoon, silti hän rakasti edelleen myös Keijoa. Hän ei tiennyt kumman suhteen hänen tunteensa olivat suuremmat. Hän mietti asiaa siivotessaan.

Ja yhteisten iloittelu hetkien aikana. Keijo ei huomannut avovaimonsa outoa käytöstä, vaikka Joy oli koko ajan masentunut hänen seurassaan. Joy oli surullinen, hän tunsi pettävänsä Keijoa jo ajattelemalla Brunoa.

Keijo keskittyi askareisiin kuten tavallisestikkin, mutta pikkuhiljaa, hän huomasi Joyn etäytyneen hänestä. Hän ei tyytynyt tuollaiseen naiseen, joka ei hoitanut velvollisuuksiaan kunnialla. Kun Joy lähti töihin, soitti Keijo eräälle melko kauniille naisystävälleen, ja pyysi tätä tulemaan kylään.

Nainen saapuikin tuota pikaa, ja heti Keijo aloitti lepertelyn. Hän kertoi kuinka tämä nainen oli kauneinta mitä hän oli koskaan nähnyt, ja miten hän tekisi naisesta oman kuningattarensa. Kuinka hän omistaisikaan elämänsä tälle naiselle.

Nainen kikatteli Keijon jutuille ja he pitivät hauskaa, samaan aikaan kun Joy raatoi töissä. Naiselle meni aivan täydestä kaikki nuo mahdottomat toiveet palvonnasta sun muusta. Hän oli aivan varma, että Keijo jättäisi Joyn hänen vuokseen.

Joten nainen suostui miltei kaikkeen. Tämäkään ei kuitenkaan riittänyt Keijolle. Ehei, ei todellakaan, hänen oli saatava enemmän.

He päätyivät saman peiton alle, ja ei, tässä ei ollut kyse pelkästä nukkumisesta. Session jälkeen Keijo ilmoitti naiselle, ettei tahtonut nhädä tätä enää koskaan ja ettei hän saisi koskaan enää astua jalallaankaan tälle tontille. Tietenkin tämä nainen suuttui suunnattomasti, hänellehän oli luvattu maat ja taivaat. Hän uhkasi kertoa jokaiselle leutolaakson ja stadin naiselle millainen mies Keijo oikein oli. Sen jälkeen hän lähti ovet paukkuen ulos.

Joyn työ oli raskasta, eikä hän koskaan ollut tullut ajatelleeksi, että hänen miehensä voisi häntä pettää. Hän itse tunsi huonoa omatuntoa kun jo puhui muille miehille, miten hän siis voisi edes kuvitella, että hänen rakas poikaystävänsä ilottelisi muiden kanssa silläaikaa kun hän kävi töissä.

Heti kun Joy tuli kotiin kaappasi Keijo hänet syleilyynsä. Tätä hän oli kaivannutkin, rakkautta. Kuumasta suutelosta irti päästyään hän huomasi pöyhityt lakanat..

Joylla oli muutenkin hermot hiukan kireänä, joten hän ryhtyi oitis tivaamaan selitystä Keijolta. Keijon selitys oli ontuva, mutta vetosi väsyneeseen Joyhyn.
"Naapurin haisunäätä se oli, se kiipesi salakavalasti ikkunasta, kävi pöyhimässä lakanat, ja juoksi sitten ulos" Keijo selitti ja esitti samalla vahvasti elehtien.

Seuraavana aamuna kun Joy jälleen lähti töihin, soitti Keijo jälleen eräälle naisystävälleen. Hän houkutteli naisen paikalle, kertomalla, että hänellä oli naiselle vastustamaton työtarjous. Naisen tullessa paikalle alkoi Keijo heti hurmaustoimiin. Hänen edellinen yhdenyön kumppaninsa oli ilmeisesti pitänyt sanansa, sillä nainen ei suostunut mihinkään Keijon kanssa.

Vaikka mies kuinka yritti ei nainen suostunut mihinkään, iskuja iskujen perään. Samaan aikaan Joy sai potkut töistä ja saapui odotettua aimmin kotiin..

Joy nousi autosta ja päätti näyttää mihin vahva nainen pystyy, hän käski miehen painua sinne missä lehmäkasveja kasvaa, tai vaihtoehtoisesti uuden naisensa perään.

Joyta ei voinut vähempää kiinnostaa kun Keijo alkoi itkemään. Hän oli niin täynnä vihaa; Miten se mies pystyi tekemään tämän hänelle? 

Ja Keijo lähti vielä saman päivän aikana. Heippa Keijo, hyvää loppuelämää.

Ja voi, kyllä Joykin vielä itki. Mutta sen hän teki vasta kun Keijon taksin valot olivat jo kaukana. Joy halusi eroon kaikesta mikä muistutti siitä miehestä. Hän vaihtoi tavoitteensa mammonaan, talonsa sisustuksen naisellisemmaksi, sekä tyylinsä. Hänellä oli kuitenkin suuren luokan ongelma.

Hän oli raskaana.

Miten Joy selviää? Se selviää sinulle kun luet osan 3.

Ja kiitos, että saavuit lukemaan Robertsin suvun tarinaa. Tämä on ihan perinteinen lc, eikä mitään erikoisuuksia ole. Toivon kuitenkin, että pidät tästä, ja annatte minulle risuja ja ruusuja ihan mielenne mukaan. Jos löydätte tekstistä kirijootusviriheitä, ilmoittakaa toki, niin korjaan asian. Virheitä saattaa olla etenkin yhdys sanojen puolella. Mutta jos tykkääte, saa niitä kehujankin antaa. Kuvien koko on aika vaihtelevaa. Ihanaa loppuvaa kesää kaikille :)

Eräänä kauniina kevät aamuna taksi ajoi läpi leutolaakson ja parkkeerasi suuren tontin eteen. Taksista nousi nainen, Joy Robertson, Robertsonin suvun kantaäiti.

Leutolaakson rauhalliset ihmiset eivät ole vielä nähneet, millainen villikko tämä neiti oli. Hän on romantiikka tavoitteinen, ja erittäin kunnianhimoinen nainen.

Hänen äitinsä heitti hänet ulos, kun Joyn äidin uusi miesystävä alkoi lähennellä teini-ikäistä tyttöä. Joyn äiti pani tämän tietenkin tyttärensä syyksi, ja osti tälle suuren tontin kaukaa maaseudulta. Joy oli saanut mukaansa 4800 simeleonia, sekä pienen säkillisen multaa.  

Reipas nainen rakennutti itselleen soman pikku mökin, ja istutti pihalleen tomaatin, jonka hän risti juhlallisesti Hermanniksi.  Hermannista tulikin Joyn silmäterä, ja hän oli koko ajan hoivaamassa sitä. Ehkäpä kuuma aurinko oli sulattanut naisen aivot, sillä joskus hän kuvitteli tomaatin puhuvan hänelle. Hermannista ja Joysta muodostuikin pian hyvät ystävykset.  

Talon rakennuksen jälkeen ei raha purnukan pohjalla sitten ollutkaan enää yhtään simeleonia. Mutta tyvestä puuhun noustaan. Joy mietti ankarasti miten hän saisi hankittua itselleen rahaa, ja pitkän pohdinnan jälkeen hän sen viimeinkin tajusi; Hän tarvitsi töitä.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ja niin sankarittaremme otti postinjakajan tuoman lehden kauniisiin kätösiinsä ja löysi hyvä palkkaisen työn vartijana. Se ei kuitenkaan vastannut hänen elämäntoivettaan joka oli, että hän jonakin päivänä voisi olla musiikkiuran huipulla.

Työhaun ohella nainen päätti pirauttaa lähettipalveluun ja tilata pizzan. Ei hän niin pizzasta välitänyt, mutta ehkäpä kuski voisi ollakkin hyvännäköinen. Ääni puhelimen toisessa päässä kuulosti kyllä erittäin charmikkaalta, mutta haisevasta pizza-autosta astuva mies ei ollutkaan sitten niin komea.

Vaikkei kuski niin kauhean hyvännäköinen ollutkaan, antoi Joy hänelle kuitenkin sädehtivän hymyn. Saipa nuorimies edes hiukan sävähdystä päiväänsä. Lähempää katsottuna tällä miehellä oli jopa söpöt silmät.

Yhden pizzaviipaleen syötyään päätti Joy lähteä maaseudulta Stadiin katselemaan, löytyisikö hänelle sopivaa musta- tai vaalea-hiuksista miestä mistään suuntaa kaupunkia. Matka oli pitkä, sillä kaupunki oli monien kymmenten kilometrien päässä Leutolaaksosta. Joy jutteli vilkkaasti kuskin kanssa, joka osoittautui oikein mukavaksi naisihmiseksi.

Joy pyysi tätä viemään hänet paikkaan, jossa kuski itse parhaiten viihtyi. Nainen kertoi vievänsä Joyn paikkaan, jossa hän oli itse tavannut miehensä, kun he olivat sattuneet hakemaan sateensuojaa samasta kahvilasta.

Hän päätyikin ihanan rauhaisaan paikkaan, kunnes Rouva Kurjenkaula päätti saapua paikalle kutomapuikkoineen, sekä pelottavan koukkuisine sormineen. Joy juoksi hädissään puhelinkopille ja pyysi taksikuskia saapumaan mahdollisimman pian. Hän nousi taksiin kuunnellen yhä Rouva Kurjenkaulan huutoa siitä, miten hän oli ollut syntinen jo syntyessään.

Hän pyysi kuskia viemään hänet paikkaan, jossa hän voisi laulaa ja tanssia. Hän päätyikin Laulumaja- nimiseen rakennukseen ja päättikin heti mennä testaamaan tanssilavan kestävyyttä. Kukaan ei ole kuitenkaan seppä syntyessään, ja Joy oli joka viides sekunti rähmällään puisella lattialla.

Mutta tekemällä oppii, pian Joy osasikin jo kaikkein vaikeimmatkin tanssiliikkeet. Tällä menolla hän saa joka miehen pään pyörälle. Ainakin taustalla oleva Boris näyttää siltä.

Joy käänsi katsettaan sisäänkäynnille ja näki sieltä saapuvan mielenkiintoisen miehen.

Tämä hiukan sinertävä mies omasi hirvittävän nenän, mutta jokin hänessä veti Joyta puoleensa. Joy päättikin mennä juttelemaan miehelle, ja yritti vääntää keskustelua Salatuista-sim-elämistä, mutta mies halusikin vain tietää naisemme veriryhmän. Mies saikin sitten jäädä siihen, ja Joy siirtyi takaisin tanssilattialle.

Taksia odotellessa Joy päästi sisäisen lapsensa valloilleen, ja alkoi hyppiä lätäkössä. Samalla hän mietti minne suuntaisi seuraavaksi, ja päättikin lähteä perheellisen paratiisiin. Hän arveli, että ehkä sieltä löytyisi mies, joka tahtoisi perustaa perheen.

Voi kyllä, hän löysikin miehen. Komean sellaisen. Aluksi juttu luisti, mutta heidän välillään ei ollut mitään suurta kemiaa. Heidän jokainen rupattelu tuokionsa päättyi riitaan jostain täysin tuntemattomasta aiheesta.

Molemmat kyllä pitivät toisistaan, mutta heidän elämäntyylinsä eivät sopineet yhteen. Joy päättikin jättää asian sikseen, ja hankkia Brunosta vain ystävän. Silti, vaikka olikin niin päättänyt, hän rakastui mieheen. Ja ehkäpä Bruno joskus oppisi rakastamaan Joyta.

Joy suuntasi siis epäonnistuneen miehenhakureissunsa jälkeen kotiin, ja huomasi, että tietä pitkin käveli mies. Tämä mies esittäytyi Keijo Karskilaksi, kun Joy meni hänelle juttelemaan. Heidän kemiansa toimivat heti, vaikkei Keijo parhaita mahdollisia geenejä omistakkaan. Kaiken huippu oli, kun mies kertoi myöskin pitävänsä salatuista-sim-elämistä. Voi kyllä, Joy oli löytänyt itselleen miehen.

Hermannikin tuotti satoa, kahdeksan makoisaa tomaattia, josta Joy aikoi tehdä mehua, kun saisi tarpeeksi rahaa mehustimen ostoon.

Seuraava yö oli satumainen, Joy kertoi Keijolle kaikki salaisuutensa, ja Keijo kertoi omansa Joylle. Nainen ei kuitenkaan maininnut siitä, että hänen sydämessään oli toinenkin mies; Bruno.

Pian Keijo muuttikin saman katon alle. Heillä oli tapana kuluttaa aikaansa opiskeluun, Joy olisi halunnut jo harkita ensimmäistä lasta, mutta Keijo sanoi, ettei se tullut kuuloonkaan. Hän ei ollut koskaan tahtonutkaan isäksi. Keijokin oli romantiikka tavoitteinen.

Vaikka Keijolla olikin hyvä työpaikka kunnanvaltuustossa, ei hän taloon muuttaessaan tuonut kuin vähän päälle tuhat simeleonia. Repusta löytyi myös nalletuoli ja jalkalamppu. Onneksi mies tienasi päivässä 950 simeleonia, joten pian päästiinkin rakentamaan vähän hienompi talo.

Uuden talon rakennuksen jälkeen, päätti Joy ruveta kokkailemaan juustopastaa. Se oli vikatikki, sillä pian koko keittiö oli tulessa, ja olin unohtanut ostaa puhelimen ja palohälyttimen. Ja ei, tämä ei todellakaan ollut tahallista.

Urhea Keijo siis joutui itse likaamaan kätensä samaan aikaan kun hänen avovaimonsa riehui kauhuissaan vieressä. Aina, kun yhden osan keittiöstä sai sammutettua oli toinen jo tulessa. Mutta säikähdyksellä, ja palaneillä nenäkarvoilla tästä selvittiin.

Ulosottomieskin päätti saapua ratkiriemukkaalle vierailulle. Hän ilmeisesti ajatteli, että Joy oli sopivanhintainen vietävä.

Nuoripari yritti järjestää aikaa myös toisilleen, mutta siitä ei ollut täyttä varmuutta, säilyisikö tämä onni.

Kestääkö Keijon ja Joyn suhde arjen karikot, vai ajautuvatko romantiikkatavoitteiset nuoret purkamaan suhteensa?